Kahden äidin perhe?

Vietimme eilen puolisoni Reetan kanssa iltaa ystäviemme seurassa ja pidimme omaa presidentinvaalistudiota. Hienoa, että Pekka Haavisto pääsi toiselle kierrokselle! Äänestin itsekin häntä, samoin kuin suurin osa ystäväpiiristäni. Itse perustelen Haaviston äänestämistä sillä, että hän on kansainvälinen, diplomaattinen, hyväkäytöksinen ja edustava, fiksu, omaa paljon kokemusta ulkopolitiikasta ja pidän hänen arvomaailmastaan. Plussaa on se, että hän on homo, mutta ratkaisuni ei perustu vain tähän seikkaan. Pohdin äänestäväni Paavo Arhinmäkeä, mutta totesin, että Arhinmäki viihtyy paremmin päivän politiikassa eduskunnassa ja siellä hänestä on myös enemmän hyötyä tälle yhteiskunnalle. En myöskään uskonut Arhinmäellä olevan mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle. Toivon Pekka Haavistolle onnea toiselle kierrokselle, tosin uskon, että onnea tarvittaisiin rutkasti, kun olen seuraillut tämän päivän facebook-statuksia. Uskomattoman moni sitä voikin olla homopresidenttiä vastaan! Järkyttävää on, että useat näistä ihmisistä kuuluvat omaan tuttavapiiriini ja ovat mm. olleet juhlimassa Reetan ja minun parisuhteen rekisteröimistä! Joku heistä oli sanonut, että Reeta ja minä ollaan ”eri asia”. Eikä olla! Jos ei voi hyväksyä homopresidenttiä, miten voi hyväksyä lesbopariskunnan??? Käsittämätöntä!!! (Huomautuksena sen verran, että sekä puolisoni että minä itse vierastamme lesbo-sanaa, emmekä koe olevamme sen edustajia, vaikka meidän suhteemme meidät siihen kategoriaan leimaakin. Virallisesti olemme bi-seksuaaleja. Arkikielellä sanottuna: pidämme ihmisistä, ihastumme ihmisiin, ENSISIJAISESTI ihmiseen itseensä, emmekä hänen sukupuoleensa. Sen myötä olemme päätyneet yhteen.)

Tänään olimme klinikkakäynnillä. Nukuin yöni huonosti, kun vähän jännitin tulevaa käyntiä ja samalla illan vaalit pyörivät mielessäni ja toivat päähäni vaaliunia (!). Ilmeisesti Reeta jännitti myös, sillä olimme aamuyöstä molemmat samaan aikaan hereillä. Reeta sanoi, että hänellä on pissahätä, mutta koittaisi jatkaa uniaan vielä hetken, kun ei jaksaisi ruveta räpeltämään LH-testitikkujen kanssa väsyneenä. Vilkaisin kelloa ja totesin sen olevan puoli neljä, ja kerroin, että hän ehtii vielä hyvin pissalle ja ottaa aamulla sitten vasta testitikulla näytteen. LH-testeillä siis mittailtaisiin, milloin ovulaatio tapahtuisi. Testi näyttää plussaa ennen ovulaation tapahtumista. Aamulla testi näytti miinusta, kuten asia kuuluikin tässä vaiheessa olla. Lähdimme aamupalan jälkeen klinikalle, jossa oli määrä tehdä ultraäänikuvaus, jotta näemme paljonko follikkeleja puolisoni munasarjassa olisi kypsymässä. Follikkeli on siis munarakkula, josta munasolu syntyy, eli ovuloituu, tarkastin tuon tiedon vielä EILEN, voi kuinka kartalla me ollaankaan näissä jutuissa! Tiesimme myös sen, että follikkeleja tulisi olla vähemmän kuin 2 tai 3 kappaletta, jotta inseminaatio olisi mahdollista. Jos niitä olisi enemmän, riski saada monisikiöraskaus olisi huomattava. Follikkeleja löytyi sitten 5. Lääkärimme oli pahoillaan olevan oloinen, kertoi, ettei keinohedelmöitystä voisi missään tapauksessa tässä tilanteessa tehdä, eikä auttaisi kuin odottaa seuraavaan kuukauteen. Reetan elimistö oli reagoinut Clomifeniin tehokkaasti, liiankin tehokkaasti (lienee terveen hedelmällisyyden merkki?), emmekä jatkaisi lääkitystä enää jatkossa. Jälkiviisautena totesimme, ettei Clomifenia olisi kannattanut kokeilla alkuunkaan. Lääkärimme valitteli yhä sitä, että hoito siirtyisi ja huomautti, että onneksi olemme niinkin rauhallisia asian suhteen. Minä sanoin, että kysymys on kuitenkin vain kuukaudesta, ei se tee paljon suuntaan jos toiseenkaan. Kaikenkaikkiaan olimme käynnin jälkeen tyytyväisiä siihen, että follikkeleja oli ollut runsaasti, joten meillä olisi ainakin munasoluja käytettävissämme ja puolisoni munasarjat toimivat normaalisti. Lisänä oli pieni helpotuksen huokaus siitä, että nyt meillä olisi yksi kuukausi enemmän aikaa kerätä rahaa hoitoja varten, sillä ensi kierrossa meidän tarvitsisi maksaa ainoastaan hedelmöityksestä, kun sperma on jo valmiiksi ostettuna (yksityisellä puolella hoitoihin menee väkisinkin PALJON rahaa).

Lääkäriimme en ollut tänään kovinkaan tyytyväinen. Yritin kysellä häneltä, että voimmeko jotenkin varata saman luovuttajan spermaa käyttöömme tulevia kertoja varten, jotta mahdollisesti voimme hedelmöittää seuraavatkin lapset saman luovuttajan spermalla. Hän hoki, että otetaan yksi asia kerrallaan ja katsotaan nyt tämä asia ensin ja että mahdollisuus hedelmöittymiseen inseminaation avulla on kuitenkin vain 20%:n luokkaa. Sen hän kertoi, että voimme halutessamme ostaa toisen annoksen spermaa jo valmiiksi (820e) odottamaan, mutta huomautti myös, ettei tästäkään oikein ole hyötyä tässä vaiheessa, kun raskautta ei ole vielä tullut. Jos raskautta ei jonkun luovuttajan spermalla tule, olisi hyödyllistä kokeilla jonkun toisen luovuttajan spermaa. Jatkoin kysymällä, ehtiikö saman luovuttajan spermaa varata sitten kun raskaus on todettu, mutta sain jälleen vastaukseksi, että edetään yksi asia kerrallaan, joskin hän sanoi ymmärtävänsä ajatuksieni kulun. Mielestäni tämä asia on kuitenkin hoitojemme kannalta oleellinen, sillä jos on mahdollisuus yrittää hedelmöittää kaikki perheemme lapset (joita toivomme tulevan yhteensä kolme) saman luovuttajan spermalla, haluaisimme toki käyttää tämän mahdollisuuden. Nyt emme saaneet asiaan oikeastaan minkäänlaista vastausta. Ihmettelimme myös myöhemmin tänään erään ystäväni kanssa sitä, että hedelmöittääkö klinikka saman luovuttajan spermalla samassa kaupungissa, suurinpiirtein samoihin ajankohtiin useampia naisia, jolloin hedelmöityksen johtaessa raskauksiin ja lapsiin, olisi samassa kaupungissa miltei samanikäisiä, biologisesti sisaruksia olevia lapsia, jotka eivät olisi kuitenkaan tietoisia sisaruussuhteestaan. Ja omassa mielessäni tämähän johti siihen, että jos he olisivat vielä eri sukupuolta ja sattuisivat rakastumaan toisiinsa jne, jne.. Kunnon saippuasarjan ainekset olisivat kasassa. Aivan sama, miten typerältä asia kuulostaa tai saanko siihen kunnon vastauksia, minun on pakko kysyä tätä seuraavalla käynnillä… Lääkäri-parka joutuu piinapenkkiin. Itseä vaan ärsyttää suunnattomasti, kun ei saa tarpeeksi tietoa, eikä kunnon vastauksia, jos ymmärtää jotakin kysyä. Olemme saaneet myös huonosti tietoja hoitojen etenemisestä, tarkoitan tällä siis sitä, että mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin pitäisi varautua. Kaikkea ei tietenkään osaa edes ajatella. Tänään sain sen verran kaiveltua lääkäristä irti, että nyt tiedämme, miten inseminaatioprosessi suurinpiirtein menee.

Tapasin tänään siis myös erästä ystävääni, jolla on nyt pieni vauva avomiehensä kanssa. He ovat käyneet läpi lapsettomuushoitoja, ja monet näistä asioista on ystävälleni tuttuja. Ystäväni on siten kyllä kovin kiinnostunut meidän projektistamme ja kertoo hyödyllistä informaatiota ja hänen kanssaan on mukava puhua aiheesta, mutta… Tiettyyn rajaan saakka. En jaksa jauhaa siitä kuitenkaan kovin pitkään ja vertailla hirvittävän tarkasti eri LH-testien hintoja ja muuta nippelitietoa. Eikä minua kiinnosta, niin paljoa. Siis tottakai kiinnostaa meidän oma projekti ja keinot, miten tässä onnistumme, mutta en halua silti hukkua follikkeleiden, lh-testejen, clomifenien ym. termien maailmaan kokonaan. Muutama kuukausi sitten minulla ei ollut hajuakaan, mitä nuo asiat tarkoittavat (ei, vaikka olen terveydenhuoltoalalla), enkä halua nytkään ruveta fanaattiseksi asiantuntijaksi niiden kanssa. Minulle riittäisi se, että saisin täsmällistä tietoa siitä, mitä nyt, mitä seuraavaksi (ja sen jälkeen), mitkä ovat todennäköisyydet ja mitä maksaa. Tiedän, että ystäväni tarkoittaa hyvää ja hänkin oli kovin pahoillaan, kun inseminaatio siirtyi seuraavalle kierrolle, mutta katsomme tätä asiaa niin eri perspektiivistä. Meillä yrittäminen on vasta alkanut, ajatus on muhinut pitkään ja nyt olemme siirtyneet tekoihin, mikä meidän tapauksessamme tarkoittaa automaattisesti lapsettomuusklinikkaa. Emme silti koe kärsivämme lapsettomuudesta, ainakaan vielä, vaikka siihen hoitoa saammekin. Meillä matka on vasta niin alussa, että olemme toiveikkaita ja uskomme onnistumiseen, varmaankin vastaavasti kuin heteroparit silloin, kun ehkäisypillerit jätetään pois ja ruvetaan ehkä laskemaan ovulaatioiden ajankohtaa. Meiltä tämä ei ole vienyt vielä henkisesti voimia lainkaan. Toivottavasti asiat järjestyisivät niin, ettei tulisi viemäänkään.

Tämän päivän käynnin jälkeen hoitomme jatkuvat siten, että otamme yhä LH-testiä kotona ja merkkaamme ylös ovulaation ajankohdan, sillä se on kuulemma tärkeää tietoa jatkon kannalta. Seuraavan kuukautiskierron 11.-12. päivä varaamme jälleen ajan follikkeli-uä:een ja toivomme, että silloin sieltä löytyisi 1-2 hyvää follikkelia. Jos näin on, jatkamme LH-testausta kotona (se aloitetaan aina kierron tietyssä vaiheessa) ja sen mukaan määritellään sitten aika itse inseminaatioon. By the way, Clomifen vaikuttaa kuulemma vielä vähän ensi kierrossakin, joten saa nähdä, miten silloin käy. Sitä odotellessa…

bi-seksuaalisuus, Clomifen, follikkeli-UÄ, hedelmöityshoidot, homofobia, homoseksuaalisuus, klinikkakäynti, LH-testaus, sperma, sperman luovuttaja