Yleinen

Iiveeäffäilyä…

19.02.2014, minoi

Ivf-hoito on tähän saakka sujunut hyvin ja suunnitelmien mukaisesti. Lääkelista on minun kohdallani tällainen:

– Menopur 150 IU pistoksena iltaisin kierron 2. päivästä irrotuspistosta edeltävään päivään saakka

– Cetrotide 0,25 mg pistoksena iltaisin kolmena iltana ennen irrotuspistosta

– Gonapeptyl 0,2 mg irrotuspistos 36 tuntia ennen munasolujen keräystä

– Pregnyl 1/3 ampullaa irrotuspistos heti keräyksen jälkeen

– Zumenon 2 x 2mg tabletti/vrk alkaen keräyksen jälkeisestä päivästä ainakin kuukautisiin/raskaustestiin saakka

– Lugesteron 1 kapseli emättimeen keräystä seuraavan päivän iltana, siitä eteenpäin 1 kapseli aamuisin ja 2 iltaisin ainakin kuukautisiin/raskaustestiin saakka

– Pregnyl 1/3 ampullaa viidentenä päivänä keräyksestä

Lääkkeiden sivuvaikutuksena minulle on tullut todella arat ja pingottuneet rinnat. Olen nukkunut yöni Reetan urheilurintsikoissa (siksi Reetan, kun nämä megatissit eivät omiini enää mahtuisi ja Reetan liivit ovat hiukan isommat), jotta pystyn vaihtamaan asentoa heräämättä joka kerta rintojen kivuliaisuuteen. Lisäksi on sellainen yleisturvonnut olo.  Cetrotide sai aikaan pistopaikan kutinan ja punoituksen ja kolmannella pistokerralla ihoon tuli jo vaalea, turvonnut alue, joka oli n. 4 cm halkaisijaltaan. Ilmeisesti olin sille vähän allerginen. Onneksi kolme pistosta Cetrotidea riitti, eikä minun tarvinnut pistää sitä enää tuon reaktion jälkeen.

Lääkityksen toteuttaminen on hallinnut elämää sillä tavalla, että lääkkeet on täytynyt ottaa joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Cetrotiden ohjeessa luki, että pistosten väli tulisi olla tasan 24 tuntia. Koska menimme viime lauantaina ystävien kanssa ulos illalliselle ja kaupungille iltaa viettämään, enkä siten ollut kotona pistosten aikaan, päädyin tilanteeseen, jossa minulla oli käsilaukussa parit neulat ja ruiskut, puhdistulappuja ja kahdet lääkkeet. Siinä sitten kyttäsin kelloa ruokalajien välillä ja painelin oikeaan aikaan vessaan piikeille. Onneksi ravintolassa oli kokonaan erillinen wc, joten kukaan ei kuunnellut kaikuvassa vessassa vessakopin oven takaa kuuluvia ääniä. Siellä sitten istuin kannen päällä ja levitin lääkkeet syliini, sekoittelin Cetrotiden jauhot ja nesteet valmiiksi lääkkeeksi ja iskin lääkkeet vatsanahkaani, kunnes taas taiteilin käytetyt neulat ja ruiskut takaisin lääkepakkaukseen ja piilotin sen käsilaukkuni pohjalle. Hieman oli huvittunut ja rikollinen olo yhtä aikaa. 😀

Munarakkuloiden punktio oli eilen. En jännittänyt toimenpidettä ollenkaan ja jätin minulle kotiin mukaan annetun Diapaminkin ottamatta aamulla. Klinikalla meidät ohjattiin heräämöön, joka oli ihanasti vain meidän käytössä, kun muita keräyksiä ei juuri silloin ollut. Vaihdoin ylleni sairaalahameen (vähän kuin kietaisuhame) ja menimme sitten toimenpidehuoneeseen. Siellä hoitaja antoi minulle kipulääkettä suoneen, lääkäri tuli paikalle ja keräsi follikkeleiden sisällön punktoimalla ultraääniohjauksella follikkelit, labrahoitaja laski heti, montako munasolua saatiin kerättyä (12) ja sen jälkeen siirryin lepäilemään heräämöön vielä reiluksi tunniksi. Koko homma oli aika kivuton, keräys tuntui lähinnä paikallisilta kuukautiskivuilta. Keräyksen jälkeen sain Panadol 1g tabletin, joka auttoi hyvin kipuihin. Pärjäilin kotimatkalla ja kotonakin tosi hyvin kunnes…. Olin väsynyt ja menin kyljelleni Reetan viereen sohvalle makaamaan, ja olin miltei nukahtamaisillani, kun yhtäkkiä tunsin voimakasta kipua oikealla alavatsalla. Nousin istumaan sohvalla, mutten kyennyt laittamaan painoa takapuoleni päälle enkä sen puolen nousemaan seisomaankaan kun kipu yltyi salamannopeasti niin kovaksi. Minua sattui moninkertaisesti enemmän kuin itse toimenpiteen aikana. Sain möngerrettyäni itseni kylkiasennon kautta seisomaan ja töpöttelin vessaan, sillä minusta tuntui, että minulla on pissahätä. Kipu tuntui kovana vatsassa ja selässä, ja vaikka sain itseni istumaan pöntölle, virtsaaminen ei kivun takia onnistunut. Sinnittelin itseni hetken yritettyäni takaisin ylös, otin toisen Panadolin ja menin puoli-istuvaan asentoon nojatuoliin lepäämään. Kipu hellitti pikkuhiljaa, ja reilun puolen tunnin päästä onnistuin pissaamaankin. Minua oli varoitettu hyppimästä, nostamasta tai tekemästä kiertoliikkeitä, sillä munasarjat saattaisivat kiertyä itsensä ympäri nyt, kun ne olivat useiden munarakkuloiden takia niin painavat. Tein johtopäätöksen, että tuo kiertyminen oli aika lähellä, ilmeisesti kylkiasennon aiheuttamana. Kivut eivät onneksi enää palanneet, ja tänään olen pärjännyt koko päivän yhdellä Panadol 500g tabletilla.

Soitin aamulla klinikalle, ja labrahoitaja kertoi, että kerätyistä munasoluista kuusi on hedelmöittynyt onnistuneesti. Näistä kuudesta yksi siirretään huomenna ja sitten alkaa taas se kahden viikon odotus, että tuleeko kuukautisia vaiko ei.

Meidän elämään on tulossa nyt sellainen muutos, että teimme koiranpennusta kauppakirjan viime sunnuntaina ja pentu muuttaa meille parin viikon kuluttua! 🙂 Molemmat odotamme pientä koiraa sekä innolla että pelonsekaisin tuntein. Mietimme, että mitähän siitä tulee, ja miten osaamme sen kasvattaa, kun meillä kummallakaan ei ole aikuisiällä koiraa ollut. Menimme vielä valitsemaan älykkään ja aktiivisen rodun, jonka kanssa puuhaa riittää. Hauskaahan se on! Koira auttaa myös tässä suhteen esiintuomisessa, sillä olen esim. työpaikalla puhunut koko ajan, että meille tulee koira ja meistä on jompikumpi koko ajan kotona ensimmäiset päivät kun pentu tulee kotiin. Kotia täytyy myös laittaa pentukuntoon. Kaikki mihin voi satuttaa  itsensä, mitä voi vetää päälleen, mihin voi tukehtua tai mistä voi myrkyttyä tai saada sähköiskun, on aseteltava ulottumattomiin. Ennenkaikkea kaikki, minkä voi tuhota, siirretään piiloon. Koiranruuille on raivattava tilaa keittiön kaapeista, on keksittävä hyvä paikka ruokakupeille, koiranpedille ja koiran leluille sekä hihnoille, pannoille yms. Osa valmisteluista on jo tehty, osa vielä tekemättä. Kun näitä järjestelyjä tänään pohdin, ajattelin pienoisella kauhulla sitä, miten ikinä mahdumme tänne sitten, jos vauva vielä ilmoittaa tulostaan. Rahatkin on finaalissa, ei ole rahaa oikein uuteen asuntoon eikä uudempaan autoonkaan. Mutta eipä se onni rahasta ole kiinni, kun kumminkin pärjäilemme ihan hyvin. On tosi kivaa, että meistä on rakentumassa perhe. Ensin oli vain me kaksi, pian me kaksi ja koira ja toivottavasti pian meitä on neljä, eli minä, Reeta, koira ja vauva! <3

, , , , , ,


2 vastausta

  1. minoi sanoo:

    Kiitos hyvin, Janna! 🙂

    Pentu on tuonut paljon eloa ja vauhtia elämään, ja aika on kulunut kuin siivillä! Sitä ei ole ollut niin uppoutunut hoitoihinkaan, kun on ollut paljon muuta uutta elämänsisältöä. Jopa niin paljon, että on jäänyt bloginkin kirjoittelu….!

  2. Janna sanoo:

    Miten koiran kanssa on mennyt? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *