Lääkkeitä ja piikkejä. Ivf:n suunnittelukäynnin jälkeen minulla oli pää pyörällä. Olin yrittänyt tsempata ja painaa kaikki erityisen huolellisesti mieleeni, sillä Reeta ei päässyt tuollekaan käynnille mukaan töiden vuoksi ja tiesin, että minun pitää selittää tulevat hoitokuviot hänelle. Kun tulin klinikalta ja seisoin odottamassa bussia kotiin, mielessäni ei ollut yhtään järkevää asiaa käynniltä. Tiesin saaneeni kaksi reseptiä lääkeinjektioihin, mutta mikä piti aloittaa ja milloin? Ja mitä sen jälkeen? Ja monenteenko päivään piti varata ultraääni. Iski paniikki. Eihän tästä mitään tule, kun en pysty edes keskittymään sen vertaa, että muistaisin nuo pakolliset kuviot. No, lääkärimme oli antanut minulle mukaan kirjalliset ohjeet ivf-hoidosta yleisesti ja resepteissä luki lääkkeen annostus ja aloituspäivä. HUH! Kyllä se siitä kumminkin… Ja nyt olen tyytyväisenä tullut pistellyksi ja pistänyt x-monta päivää Menopurilla (lääke, joka kasvattaa useita munarakkuloita yhtä aikaa isommaksi siten, ettei mikään valikoidu muita suuremmaksi). Tyytyväisenä siksi, että mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut ja olen ollut mieleltäni tavallista pirteämpi ja iloisempi, mikä on ollut ihanaa pitkähkön negistelyjakson jälkeen. Ja pistin yksi ilta lääkkeen ihan itse (mitä en tätä ennen ole kyennyt tekemään), joka muuten sattui paljon vähemmän kuin Reetan pistämänä, joten nyt olen protestoinut ja halunnut pistää sen itse jatkossakin. Näin ei ole haluistani huolimatta tapahtunut, sillä olen kuitenkin kärsinyt ja antanut Reetan pistää, jotta hänkin tuntisi olevansa hoidossa mukana. 🙂 Tänään aloitetaan sitten Cetrotide (lääke, joka estää munasoluja irtoamasta, jotta lääkäri voi sitten kerätä ne kaikki munarakkuloista silloin kun haluaa). Huomenna menemme Reetan kanssa (jee, kerrankin hänkin pääsee mukaan!) ultraääneen, jossa lasketaan kypsyvät munarakkulat ja mitataan niiden koko ja suunnitellaan jatkot. Munasolujen keräys osunnee ensi viikolle minun laskujeni mukaan, voi myös olla, että olen väärässä. Se kuulemma sattuu, mutta huis,hais, en minä pelkää (ainakaan vielä). Eiköhän se hyvin mene! Tämä iloisuus ja positiivisuus kumpuaa varmaankin siitä, että pitkästä aikaa on tunne, että tämä voisi jopa onnistua!
Cetrotide, hedelmöityshoidot, hormonit, IVF-hoito, klinikkakäynti, Menopur, toivo
Kiitos kommentistasi Janna!
Punktioon tosiaan päästiin eilen ja on tosi kiva, kun tässä vauva-asiassa taas tapahtuu jotain (edistystä?). No, ainakin tapahtuu jotain.
On niin yksilöllistä, miten paljon munasolujen keräys sattuu ja asiaan vaikuttaa varmasti myös se, miten paljon rakkuloita on syntynyt yms. Itselläni ei ollut oikein minkäänlaista mielikuvaa asiasta, enkä tiennyt millaisia tuntemuksia odottaa. Lohdutukseksi voin kertoa sen, että saamani kipulääke (Rapifen) auttoi todella hyvin, sillä se sekä lämmittää, rauhoittaa hermoja (eli pistää pään vähän sekaisin) ja lievittää kipua. Muutoin oloani helpotti se, että koitin olla mahdollisimman rentona ja ajattelin päättäväisenä, että kyllä minä tästä selviän helposti. Mietin myös sitä, että se synnyttäminen sattuukin sitten varmasti moninverroin, että eihän tämä ole mitään! 😉 Kaikenkaikkiaan kipu oli paljon vähäisempi, kuin olin ajatellut.
Tsemppiä teille punktioon, hyvin se menee! Toivotaan, että saatte hyvän saaliin! 🙂
Kiva kun ootte ”Back in business”. Olen seuraillut tätä blogia suurella mielenkiinnolla. Pääsittekö punktioon? Meillä taitaa olla se edessä, mutta pelottaa niin vietävästi.
Kiitos amala kamala! 🙂 Käynkin heti tsekkaamassa myös teidän blogin!
Tsemppiä! Toivottavasti tärppää! 🙂 terveisin ennakko-odotus-blogin amala joka teidän tarinaa on taustalla seuraillut.