2.9. tehtiin kuudes inseminaatio. Kävin klinikalla yksin, sillä Reeta oli töissä eikä päässyt mukaan. Se on jotenkin tosi harmi, kun ei voida olla molemmat paikalla, ja onhan se jotenkin koomista että toinen painaa töissä kun meidän lapsi saa alkunsa. Jos saa. No niin. Klinikkakäynti meni rutiinilla. Toimenpiteen teki hoitaja, joten pääsimme myös vähän halvemmalla laskun suhteen kun ei tarvinnut maksaa lääkärinpalkkiota. Homma sujui ongelmitta. Hoitaja kysyi, onko minulla ollut mitään lääkehoitoa käytössä, kun nyt oli kuitenkin menossa jo kuudes inseminaatio. Kun kerroin, ettei mitään lääkkeellistä tukea ole vielä ollut (vaan että ensi kierrossa olisi tarkoitus aloittaa), hoitaja ehdotti hoidon tueksi Lugesteron-kapseleita jo tässä vaiheessa. Minusta se kuulosti hyvältä, hän varmisti asian lääkäriltä ja sovimme, että aloitan Lugesteron-lääkityksen kahden päivän kuluttua inseminaatiosta. Annostus oli 1 kapseli emättimeen iltaisin. Näin siis ollaan menty, mitään sivuvaikutuksia en ole huomannut, mutta enpä raskausoireitakaan. Kaikenkaikkiaan olo on ollut täysin normaali.
Mutta: viikkoa ennen kuukautisten alkua rinnat eivät kipeytyneetkään niinkuin yleensä. Kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, eivät ne alkaneetkaan vaan tilalle tuli hyvin vähäistä, ruskeaa tuhruvuotoa. Olen hokenut puolisolleni nyt 5 päivää, että minusta tuntuu ihan siltä, että kuukautiset alkavat huomenna. Varsinkin päivä pari ennen tuon vähäisen vuodon alkamista tuntui menkkakipumaisia vihlaisuja muutamaan otteeseen. Tänään olisi saanut tehdä raskaustestin klinikan ohjeiden mukaan. Emme tehneet sitä. Päätimme, että teemme sen vasta ylihuomenna, jos kuukautiset eivät ole siihen mennessä alkaneet. Silloin on lauantai ja meillä on tiedossa kavereiden kanssa ilta ulkona, joten teemme testin aamulla, jotta tiedän sitten olla koskematta alkoholiin jos hyvin sattuu.
Jännää. Enkä kuitenkaan haluaisi elättää turhia toiveita. Mutta sinnehän se jo lipsahti, toivon puolelle, eikä sille enää mitään voi. 🙂
inseminaatio, klinikkakäynti, Lugesteron, toivo, vauvakuume
Selmis: Odotukset on kyllä korkealla tällä kertaa! Kiitokset tsemppauksesta!
Hanni: Se on se pettymyksen pelko, kun pistää odottamaan vielä… Mutta tänään sellainen kutittava odotus, että huomenna se nähdään mitä testi sanoo! Kiitos vinkkauksesta blogiinne! 🙂
Vähän olette kärsivällisiä! Itse olisin jo testin tehnyt 😀
Käykäähän kurkkaa meidänkin blogi: mitaeinaa.blogspot.fi
Kyllä tuo aika lupaavalta kuulostaa… 🙂 En tiedä, uskaltaako vielä onnitella, mutta voi miten ihanaa se olisi, jos teillä tärppäisi! Peukut on pystyssä! 🙂