Aika hullunmyllyä tämä viimeinen viikko ainakin henkisesti. Lauantaina tuli positiivinen tulos. Koko päivän ajan ajatukset vain palasivat tuohon tulokseen, olo oli ihmeellinen, epätodellinen. Piti käydä varmistamassa, lukeeko testissä todellakin ”raskaana”. Oltiin ilta kavereiden kanssa ulkona. Piti miettiä, mitä voi syödä. Ei voinut juoda. Ja molempi oli ihan jees, mutta minusta tuntui, että huijaan. Että vain leikin, että tässä sitä nyt ollaan, raskaana, heh-heh… Vatsaa ei näy, mitään ihmeellistä ei tunnu, ei ole pahoinvointia eikä oksentelua. Mutta se positiivinen tulos. Niin hassua. Innostuttiin niin, että kerrottiin vanhemmillemme ja sisaruksillemme. Ja miksei oltaisi innostuttu! Ajateltiin, että ainakin he tietävät, että jotain yritetään vielä ja jotain on tapahtunutkin, vaikka tämä sitten menisikin kesken. Ja jos raskaus jatkuu, on ihanaa, että ollaan iloittu siitä kaikki jo alusta saakka.
Epävarmuutta aiheuttaa vuotelu. Se ei ole edes päivittäistä, se alkoi kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa ja loppui kolmen päivän päästä. Sitten pari päivää raskaustestin tekemisen jälkeen se alkoi uudelleen. Sitä on vähän eikä se ole ollut kirkasta ja soitin siitä klinikallekin ja he sanoivat, että rusehtavasta vuodosta ei tarvitse huolestua. Että nyt voi vain ottaa rennosti, eikä niille asioille nyt murehtimalla oikein mitään voi. Seitsemännen viikon ultraääneen on varattu aika klinikalle ja Lugesteronin on voinut jättää pois (olisi kuulemma voinut jo viikko inseminaatiosta, mutta tästä en muista olleen puhetta). Kirkas vuoto on kuulemma huolestuttavampaa. Huolestuttavaa on, että tänään on tullut kirkasta vuotoa. Ei paljon, sitäkään. Eikä mitään kipuja. Ei auta kuin o d o t t a a . . . . .
Sekoamisiakin on tapahtunut: ostimme Reetan kanssa museoreissulta lapselle leikkihyrrän ja retrotyylisen vedettävän sammakkolelun, vaikka sitten koristeeksi kirjahyllyyn. Nuo ovatkin sitten ensimmäiset lastentavarat mitä olemme hankkineet, aiemmin ei olla näin pahasti sekoiltu. 😉 Ja sitten: olin tänään hetken yksikseni kaupungilla ja vauvanvaatteitahan päädyin tietysti hypistelemään. Ja eiköhän siellä lastenvaateosastolla ollut niin söpö lattiapeitto vauvalle, etten pystynyt kävelemään sen ohi. Palasin aina uudestaan sitä katselemaan ja niinhän siinä kävi, etten voinut itselleni mitään ja löysin itseni kassalta peiton kanssa. Minulle tuli morkkis sen ostettuani. Ajattelin, että nyt raskaus ainakin menee kesken ellei muuten. Nyt minä ja se peitto ollaan kotona, ja tällä hetkellä mieli sanoo niin, että jos se ei ole tämä raskaus niin ehkä joku tuleva sitten joka siitä peitosta hyötyy. Ja jollei me niin sitten joku ystävä ja hänen lapsensa. Reetalle tunnustan ostokseni kun hän tulee illalla kotiin.
Lugesteron, odotus, positiivinen tulos, raskaus, raskaustesti, vauvakuume, vuoto