Kahden äidin perhe?

Olen pitänyt tosi neutraalia linjaa tänne nettiin kirjoitellessa, enkä ole sen kummemmin maininnut mitään paikkoja/lääkäreitä tms. Mutta nyt täytyy tuulettaa! Meillä on kaksi käyntiä takana Väestöliitolla. En tiedä, miksi emme heti hoitoja aloitellessa valinneet sitä klinikaksemme, mutta olen tyytyväinen, että olemme siellä nyt. Hoitajat olivat entisessäkin klinikassamme ihania, samoin tuntuvat olevan VL:lla, mutta suurin ero on meitä hoitavassa lääkärissä.

Heti alkukäynnillä asiat lähtivät rullaamaan mukavasti. Ote hoitoihin oli heti paljon reippaampi. Kävimme läpi historiamme hoitojen suhteen, kartoitimme tulevaa, sovimme heti ajan munanjohtimien aukiolotutkimukselle (sitä ei tehty Reetalle lainkaan) ja lopuksi minulta napattiin pari verikoetta. Lääkärimme vaikutti ”hihat heilumaan” -tyyppiseltä ihmiseltä, joka ei turhia jää ihmettelemään, vaan tekee työnsä hyvin ja ajattelee meidän etuamme. Alkukäynnistä on nyt reilut pari viikkoa aikaa, ja tänään olimme toisella käynnillä. Juttelimme ensin noin tunnin klinikan hoitajan kanssa, kävimme vielä läpi lahjasoluhoitoasioita, hoitosuunnitelmaa, meidän ajatuksia hoidoista ja vanhemmuudesta yms. Osittain tuli samoja asioita, kuin edellisen klinikkamme psykologin käynnillä, mutta osa asioista oli myös uudenlaista pohdiskelua ja meidän mielestämme mukavaa ja tarpeellistakin. Keskustelun jälkeen kävimme lääkärimme vastaanotolla, hän teki aukiolotutkimuksen, missä kaikki oli ookoo (jee) ja sovimme, että yritämme inseminaatiota ensi viikolla mikäli ovulaationi on suostuvainen tulemaan sopivaan aikaan. Luovutettuja siittiöitä on varattu 3 olkea samalta luovuttajalta, niillä aloitetaan ja jos tulosta ei synny, vaihdamme luovuttajaa.

Olo on hassu, vauvahaaveet ovat taas tulleet enemmän pintaan ja huomaan miettiväni lastenhuoneen sisustusta ja vaikka mitä. Mukavaa, kun vuoden odottelun ja ihmettelyn jälkeen viimein taas jotain tapahtuu. Ja ainakin minusta tuntuu vielä toistaiseksi aivan samalta kuin silloin, kun hoitojen kohteena oli Reeta. Olen miettinyt paljon  myös sitä, että voiko minulle oikeasti olla  miltei yhdentekevää, että kumpi meistä lapsen synnyttää tähän maailmaan. Kun mielestäni lapsi on kuitenkin ihan yhtä paljon meidän molempien. Odotin yhtä innoissani Reetan raskautumista kuin nyt minun. Harmittavaisinta siinä, että Reetan hoidot eivät onnistuneet on se, että hän ei tule samaan itsensä kanssa samannäköistä, biologista lasta, eikä hän tule kokemaan raskautta ja synnyttämistä. Mutta toisaalta, lapsesta voi kuitenkin tulla Reetan kanssa hyvin samankaltainen eleineen ja tapoineen, vaikkei tällä olekaan Reetan perimää biologisesti. Ja raskaudessa ja synnyttämisessä on myös ne ikävät puolet. Ja se raskausaika on kuitenkin niin pieni murto-osa sen syntyvän ihmisen koko elämästä, jossa me olemme mukana. Molemmat. Ihan yhtä paljon.

inseminaatio, klinikan vaihtaminen, klinikkakäynti, lääkäri, odotus, sosiaalinen vanhemmuus, Väestöliitto, vauvakuume