Ajan mittaan meille paljastui, että tuon ensimmäisen inseminaation jälkeisten oireiden ja kuukautisten puuttumisen syynä oli se, että hedelmöittyminen oli kyllä tapahtunut, mutta raskaus loppui heti alkuunsa. Onneksi Reetan kuukautiset alkoivat sitten lopulta, reilusti myöhässä, ihan itsellään, eikä hänelle tarvinnut tehdä kaavintaa tms.
Nyt takana on jo toinenkin inseminaatio. Se oli niin erilainen kuin ensimmäinen, että emme odottaneetkaan plussa-tulosta tikuista, kun minkäänlaisia raskausoireitakaan ei ilmaantunut. Viime kuussa oli tarkoitus yrittää kolmatta inseminaatiota, mutta follikkeli-UÄ:ssä löytyikin keltarauhaskysta, joka oli jäänyt munasarjaan edelliseltä kierrolta ja näin ollen häiritsi ovulaatiota. Ovulaatiota ei tapahtunut, Reeta sai jälleen jonkin uuden hormonilääkityksen (!) kystan parantamiseen ja jäimme odottelemaan seuraavaa kiertoa.
Nyt on kulunut aika tarkalleen puoli vuotta siitä, kun ”projektimme” alkoi. Vasta pari kertaa olemme päässeet ”tosihommiin” eli inseminaatio on ollut mahdollista toteuttaa. Rahaa on kulunut nopeasti laskien n. 3500-4000 euroa. Jotenkin sitä kuvitteli, että yrittämään päästäisiin nopeammin, tiuhempaan. Niin että puolen vuoden ajalla yrityksia olisi jo ainakin 4-5 kpl. Toisaalta hidas tahti on tehnyt hyvääkin. Yksi kuukautiskierto jäi kokonaan väliin hoitojen kannalta, kun olimme lomamatkalla, mutta mielestämme se teki vain hyvää. Yhden kuukauden ylimääräisestä odotuksesta ei kuitenkaan tässä mittakaavassa ole mitään haittaa.
Aika on antanut myös tilaa ajatuksille. Vahvana on toive saada lapsi, mutta välillä mielen valtaa epäilyt siitä, että miten minä selviän tai miten me selviämme, tässä yhteiskunnassa, meidän työpaikoillamme, siinä sosiaalisessa ympäristössä, missä nyt olemme. Meillä on meidän molempien vanhempien tuki ja sukulaisia ja ystäviä, jotka tukevat meitä kyllä. Työpaikoillamme suhteemme on kyllä julkisesti tiedossa. Siinä mielessä meillä on asiat hyvin. Silti silloin, kun oma itseluottamus on alhaalla ja kun joutuu kiusallisiinkin tilanteisiin, kun joku kyselee henkilökohtaisista asioista, sitä miettii, että onko sitä loppujen lopuksi tarpeeksi vahva? Olen miettinyt sitäkin, että ehkä minä tarvitsisin jonkinnäköistä vertaistukea, käyntiä Setan ryhmässä tai Sateenkaariperheiden tapaamisiin osallistumista. Jotain keskustelua ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Vai olenko minä sitten tyhmä, kun mietin tällaisia asioita vielä samaan aikaan, kun olemme jo hankkimassa lasta?
Nyt kesäkuussa klinikkamme jää juhannukselta kesälomalle ja se on seuraavan kerran avoinna vasta heinäkuussa. Toivomme kovasti, että Reetan kuukautiskierto osuisi vielä kohdilleen ennen juhannusta ja pääsisimme yrittämään vielä inseminaatiota ennen klinikan kesälomaa. Muutoin seuraava yritys on vasta joskun elo-tai syyskuussa ja siihen tuntuu olevan vielä todella pitkä aika.
Kiitokset kommenteista ja kysymyksistä, tulee mukava olo, kun joku on kiinnostunut blogistani. 🙂
follikkeli-UÄ, hormonit, inseminaatio, keltarauhaskysta, raha, sateenkaariperheet, Seta
Moi! Meillä on vauvaprojekti jo vähän pidemmällä, vaimoni laskettu aika on heinäkuussa. Kirjoitan lisäksi väitöskirjaa siitä, miltä tuntuu olla sosiaalinen äiti – vaikka itse kyllä inhoan tuota koko sanaa ”sosiaalinen”, kun se ei tunnu oikein kuvastavan ainakaan omaa asemaani (koen kyllä olevani ihan samalla tavalla äiti kuin vaimonikin). Jos sinua kiinnostaisi osallistua väitöskirjatutkimukseeni joko kirjoituksella tai haastattelulla, laita minulle sähköpostia, niin kertoilen vähän lisää: nbruun@student.uef.fi . Ainakin itselleni monet noista mainitsemistasi asioista kuulostavat tosi tutulta.
Mutta itse olen ainakin löytänyt tosi paljon tukea muista sateenkaariperheistä, joita löytyy kyllä yllättävän monesta Suomen kunnasta. Kannattaa käydä rekisteröitymässä Sateenkaariperheiden foorumille osoitteessa http://keskustelu.seta.fi/ . Ja jos kiinnostaa tietää paikallistoiminnasta eri kaupungeissa, niin osaan kertoa jotain niistäkin – olen paikallisvastaavana Joensuussa.
Tsemppiä! 🙂