Kahden äidin perhe?

Aloitan kertomalla meidän tämänhetkisestä perheestämme. Sillä tekeehän jo kaksi ihmistä yhdessä perheen. Olemme olleet puolisoni kanssa reippaat kolme vuotta yhdessä, ja viime kesänä juhlimme rakkauttamme parisuhteen rekisteröimisen merkeissä. Jo yli vuoden ajan keskusteluissamme on ajoittain noussut esiin ajatukset mahdollisesta vanhemmuudesta, toiveista saada yhteinen lapsi, tai lapsia. Mieliimme on noussut myös paljon kysymyksiä: Onko meistä vanhemmiksi? Miten lapsi itse suhtautuu siihen, että hänellä on kaksi äitiä eikä yhtään isää? Kiusattaisiinko lastamme? Miten kasvattaisimme lapsen niin, että hänen itsetuntonsa olisi tarpeeksi vahva kestämään myös mahdolliset naljailut hänen vanhemmistaan? Uskallammeko itse elää tarpeeksi avoimesti ja seistä “tekojemme takana”? Miten ympärillä olevat ihmiset suhtautuisivat lapsihaaveisiimme? Olisiko lapsen saaminen edes mahdollista ja jos, niin miten?  Näitä ajatuksia olemme sulatelleet, kyseenalaistaneet, kiertäneet ja vääntäneet, tarkastelleet eri näkökulmista ja totutelleet meille molemmille uuteen toiveeseen, konkreettiseen haaveeseen, että tahtoisimme yhdessä lapsen. Ajan kuluessa muovautui suunnitelma, että hakeudumme lapsettomuusklinikalle hoitoon, ja yritämme saada raskaaksi puolisoni. Ensin hänet, koska hän on minua vanhempi.

Olemme tässä vaiheessa jo päässet ajatuksista tekoihin. Otimme vuoden 2011 lopussa yhteyttä lapsettomuusklinikkaan, jonne sovimme tapaamisajan. Kävimme keskustelemassa lääkärin kanssa toiveistamme ja mahdollisuuksistamme raskaaksi tulemiseen. Jo alkuvaiheessa puolisolleni tehtiin ultraäänitutkimus ja otettiin verinäytteitä, lähinnä varmistukseksi, että fysiologisia esteitä raskaaksi tulemiselle ei ole. Kävimme myös psykologin kanssa keskustelemassa lapsettomuushoidoista, naisparin vanhemmuudesta, lapsen kasvamisesta kahden äidin perheessä ja myös omista tuntemuksistamme tulevan suhteen. Kun kaikki esivalmistelut oli tehty, meille ehdotettiin erään luovuttajan spermaa, jonka hyväksyimme käytettäväksi hoidossa. Lääkäri määräsi puolisolleni “hulluuspillereitä”, kuten eräs lapsettomuushoitoja läpikäynyt ystäväni lääkettä nimitti. Puolisoni sai siis ohjeen käyttää Clomifen-hormonivalmistetta kuukautiskierron 3.-7. päivänä vahvistamaan munasolujen syntymistä. Tuon kuurin tabletit on jo syöty ja ainakin toistaiseksi pahimmilta hulluuskohtauksilta on vältytty, ärtymystä ja kuumia aaltoja lukuunottamatta.

Haluan tässä blogissa jakaa äskettäin alkaneen matkamme kohti äitiyttä tai huonommassa tapauksessa kohti lapsettomuuden hyväksymistä. Haluan myös tuoda esiin sateenkaariperheitä koskevaa lainsäädäntöä, yleisiä mielipiteitä homoseksuaalisuudesta ja ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin seksuaalisen tasa-arvon tavoittamiseksi (samaa sukupuolta olevien avioliitto ja adoptio-oikeus). Lisäksi haluan tuoda esiin lapsettomuushoitojen mukanaan tuomia asioita ja ajatuksia, onnistumisineen ja pettymyksineen.

Itse kaipaan enemmän tietoa naisparien vanhemmuudesta ja sateenkaariperheiden lapsista, ja tätä tietoa on loppujen lopuksi aika vähän löydettävissä netistä (olen kyllä tutustunut Setan, Sateenkaariperheiden ja Lepakkolaakson nettisivuihin).

Toivon myös (asiallisia) kommentteja sekä ehdotuksia esim. hyvistä nettisivustoista aiheeseen liittyen ja erityisesti toivon löytäväni muita blogisivustoja naisparien lapsihankkeista.

Tervetuloa!

äitiys, hedelmöityshoidot, lapset, naispari, perhe, vauvakuume