Olen nyt lukenut kaksi eri kirjaa sateenkaariperheyteen liittyen. Ensimmäinen kirja on Amie Klempnauer Millerin She Looks Just Like You. Kirja kertoo ei-biologisen äidin näkökulman naisparin vanhemmuudesta ja lapsen hankkimisesta. Kirja oli mielenkiintoinen, ja siinä oli paljon hyviä ajatuksia vanhemmuuteen valmistautumisesta ja elämästä lapsen syntymän jälkeen sekä haasteista, joita lapsen saaminen tuo parisuhteeseen. Klempnauer Miller keskittyi paljolti siihen, mitä on olla lapsen kanssa kotona ja miten päivät lapsen kanssa kahdestaan sujuvat. Mielikuva mikä kirjasta välittyi vahvasti oli se, että lapsi tuntuu täysin omalta, vaikka taustalla häälyisikin tieto siitä, että ei itse ole lasta kantanut, synnyttänyt taikka imettänyt. Näin olen asian itsekin ajatellut, sillä voisin kuvitella, että jos minulla olisi esim. adoptiolapsi, ei tuo lapsi olisi yhtään sen vähempää oma kuin biologisesti oma lapsi.
Toinen kirja on Abigail Garnerin Families Like Mine, joka kertoo sateenkaariperheiden aikuiseksi kasvaneiden lasten ajatuksia ja kokemuksia siitä, millaista on elää ja kasvaa sateenkaariperheessä. Kirja oli tietyllä tavalla masentava, kun siitä kävi ilmi, että sateenkaariperheiden lapset joutuvat kärsimään ympäröivän yhteiskunnan ennakkoluuloisista ajatuksista ja homofobiasta perheeseensä liittyen. Kirjan henkilöt olivat heitä haastateltaessa 20-35 -vuotiaita, ja maailma on heidän lapsuudessaan ollut nykyistä konservatiivisempi, joten toivoa sopii, että nykylapsilla tulee olemaan helpompaa. Kirjasta välittyi vahvasti tieto siitä, että lapsia ei ollut haitannut oman vanhempansa/vanhempiensa seksuaalinen suuntautuminen, vaan juuri ympäriltä tulevat uhkat ja asenteet. Kirjassa käsiteltiin laajasti myös sitä, millaista heteroseksuaalisella lapsella on elää homokulttuurissa, mikä oli omalta osaltani aika puuduttavaa luettavaa. Itse en koe tätä ongelmaksi meidän tapauksessamme, sillä homokulttuuri ei ole meidän elämässämme mitenkään valloillaan, vaikkakin meillä on joitakin naispareja ystäväpiirissämme. Lisäksi pidän myös tärkeänä mahdollisuutta osallistua sateenkaariperheiden toimintaan sitten jos ja kun lapsi syntyy, jotta lapsella olisi elämänpiirissään muitakin lapsia, joilla on ei-heterovanhemmat. Kirja ei ollut mikään lukuelämys, mutta antoi se muutamia vinkkejä siitä, millaisia virheitä lastenkasvatuksessa olisi hyvä välttää ja mitä asiota korostaa.
äitiys, kirjallisuus, sateenkaariperheet, sosiaalinen vanhemmuus