Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Yleinen

Kohdunulkoinen raskaus?

05.10.2013, minoi

Niin siinä sitten kävi, että nyt olen viikon aikana käynyt 2 ultrassa ja kolmessa verikokeessa kohdunulkoisen raskauden epäilyn vuoksi. Tilanne kehittyi tuosta edellisestä tekstistäni siten, että kirkasta vuotoa seurasivat menkkakipumaiset alavatsakivut painottuen oikealle puolelle. Kivut alkoivat perjantaina, ja koska pärjäsin niiden kanssa Panadolin kanssa kotona, odoteltiin maanantaihin että päästiin Väestöliitolle lääkärille. Viikonloppu oli hermoja raastavaa, kun tarkkaili itseään ja yritti tulkita jokaista oiretta. Soitin silloin myös naistentautien poliklinikalle, jossa hoitaja kertoi, että vaihtoehtoja on kolme: 1. kyseessä on normaali raskaus, 2. kyseessä on kohdunulkoinen raskaus, tai 3. kyseessä on kemiallinen raskaus eli raskaustesti on tullut positiiviseksi, mutta mitään alkiota ei ole alkanut kasvamaan (näin ainakin ymmärsin kemiallisen raskauden, korjatkaa jos olen väärässä).

Maanantaina menimme Reetan kanssa Väestöliitolle. Lääkäri määräsi kvantitatiivisen HCG:n eli verikokeen, jossa lasketaan raskaushormonin määrä veressä. Lisäksi hän teki ultraäänen, jossa ei kuitenkaan löytynyt kohdunulkoista raskautta. Verikokeen tulos oli 914, eli ei tarpeeksi korkea normaaliin raskauteen nähden (raskausviikko 6 oli meneillään). Sovimme uuden verikokeen parin päivän päähän, tällöin arvo oli noussut 1020:een. Sain lähetteen naistentautien poliklinikalle. Kävin siellä kaksi päivää sitten. Lääkäri ultrasi, muttei edelleenkään löytänyt kohdusta, muttei myöskään kohdun ulkopuolelta raskautta. Tilaa pidettiin kuitenkin kohdunulkoisena raskautena. Lääkäri esitteli kolme vaihtoehtoa: leikkaushoito, lääkehoito tai seuranta. Itse haluan välttää leikkaushoitoa viimeiseen saakka, joten se vaihtoehto hylättiin. Päädyimme seurantaan, sillä vointini oli jo normaali vuotoja lukuunottamatta (kivut kestivät n. 4 vrk:tta, mutta ovat nyt ohi). Minulta otettiin HCG, joka oli hiukan laskenut (914). Nyt odottelemme jälleen maanantaita, jolloin otetaan uusi verikoe, uusi ultra ja aloitetaan mahdollisesti lääkehoito (metotreksaattipistos = solusalpaajahoito, jonka tarkoitus on kuivattaa kohdunulkoinen raskaus, laskea HCG ja parantaa tila).

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut suuri pettymys. Tämä on ollut vaikeinta aikaa näihin hedelmöityshoitoihin liittyen. Kirkkaan vuodon alkaessa minulla oli samaan aikaan raskausoireita (rintojen pakotus, pahoinvointi) ja kuukautisoireita (alavatsakivut, jotka sattuivat joka askeleella, vuoto) ja olo oli fyysisestikin huono. Fyysisen olon helpottuessa mielialakin koheni, ja sitä on hyväksynyt tämän tilanteen. Menetetty raskaus surettaa, mutta tiedämme myös sen, ettei se olisi näin voinut jatkua. Tällä hetkellä pinnaa kiristää lähinnä se, ettei tiedä mitä tuleman pitää. Hoito tai seuranta on jokatapauksessa pitkäkestoista, joten suurimmaksi osaksi vain odotellaan ja katsellaan. Itse olen kuitenkin ehdottomasti seurannan kannalla, sillä en mielelläni ottaisi edes lääkehoitoja. Myös se pistää mietityttämään, kun ultrissa ei ole löytynyt selvää kohdunulkoista. Mietin, onko lääkehoito edes tarpeen ja onko diagnoosi oikea. Jos kyseessä onkin kemiallinen raskaus tai keskenmeno? Olen ollut myös kipujen takia töistä poissa ja joutunut lähtemään aiemmin töistä tai vaihtamaan vuoroja, jotta pääsisin lääkäriin. Sekin on kiusallista, työkaverit kyselee, mutten ole halunnut kertoa mistä on kyse. Olen kertonut, että on gynekologista vaivaa, vaikka päällisin puolin olenkin kunnossa. Toisaalta, ajatelkoon mitä tahtovat. Paljon mietityttää myös se, miten kauan tässä tulee vielä aikaa kulumaan ja milloin pääsee yrittämään uutta raskautta. Ja jos ja kun uusi raskaus tulee, on toisen kohdunulkoisen raskauden riski kohonnut.

, , ,


2 vastausta

  1. minoi sanoo:

    Kiitos Jenn kommentistasi ja tsemppauksesta! Kyllähän tuo jatkuva yrittäminen alkaa pidemmän päälle nakertamaan uskoa onnistumiseen. Mutta on se usko voimakkaana vielä. Onnea myös telle jatkossa!!!

  2. Jenn sanoo:

    Olen todella pahoillani teidän puolesta. Eksyin tänne blogiin jokunen aika sitten, kun tilanteemme on kuulostanut vähän samalta kuin omamme. Insseissä ravataan kuukaudesta toiseen mutta mitään tulosta ei ole tullut. Ei sitä ensimmäistä plussaakaan. Toivon koko sydämestäni teille parempaa onnea jatkossa ja eiköhän se sieltä jossain vaiheessa tule. Siihen täytyy vain koettaa uskoa, vaikka vaikeaa se on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *