Meillä oli toinen inseminaatio toukokuun alussa. Tällä kertaa toimenpiteen tekikin hoitaja, sillä klinikalla oli ruuhkaa ja aikaa oli muutoin vaikea saada. Homma sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Tällä kertaa minulla ei ollut sellaista paineentunnetta alavatsalla muutamana päivänä inseminaation jälkeen kuin viimeksi, joten oli helppoa olla ajattelematta koko asiaa ensimmäisen viikon ajan. Toisella viikolla minulla alkoi olla pahoinvointia, aluksi vähän ja sitten pitkin päivää monena päivänä peräkkäin, mikä sai toiveet jälleen heräämään. Teimme testin taas pari päivää ennen kuin olisi pitänyt, se oli negatiivinen ja kuukautisetkin alkoivat sitten seuraavana päivänä. Pahoinvointi on jatkunut edelleen, pian jo yli viikon ja syytän siitä stressiä töihini liittyen. Seuraava inseminaatio osuu onneksi kesälomallemme, jospa onnistumisen mahdollisuudet olisivat sitten paremmat kun pääsee irti työstressistä.
Kävin lähiaikoina keskustelua ystäväni kanssa lapsettomuushoidoista. Hän käy miehensä kanssa hoidoissa, sillä hedelmöittyminen ei muuten onnistu. Hän manaili minulle sitä, kun julkisella puolella ei tarjota hoitoja kuin kahteen lapseen. Jos pariskunta haluaa enemmän kuin kaksi lasta, tulee heidän jatkossa hakeutua yksityiselle puolelle hoitoon. Minä totesin siihen, että meillä ei ole mahdollisuutta ainoaankaan hoitoon julkisella puolella, johon kaverini vastasi, että me olemmekin eri asia, kun me emme voisi saada lasta muutenkaan, kun me olemme kaksi naista. Tunsin kiukun kohisevan sisälläni. Mielessäni kävi lause ”Tekö sitten voisitte ilman hoitoja”, mutta onneksi jätin sen sanomatta. Kysyin ystävältäni, että millä tavoin me olemme eri asia, kun yhtälailla me maksamme veroja yhteiskunnalle kuin he. Hän ei vastannut kysymykseeni, vaan jatkoi keskustelua pohtimalla uutta avioliittolainsäädäntöä ja adoptointioikeutta, sanoi asioiden mahdollisesti muuttuvan sen myötä. Kun mietin myöhemmin hänen lausahdustaan siitä, että me olemme eri asia kuin he, tulen edelleen yhtä kiukkuiseksi. Minusta julkisen puolen tulisi mahdollistaa hoidot myös sateenkaariperheille, erityisesti jos on löytynyt fyysinen syy, diagnoosi miksi hedelmöittyminen on tavallista vaikeampaa (meidän tapauksessamme Reetan paha endometrioosi). Kiukkua lisää myös se, että kyseinen ystäväni säälii jatkuvasti itseään kun hoidot eivät onnistu hänen kohdallaan (hänellä on jo yksi lapsi onnistuneiden hoitojen ansiosta), mutta sivuuttaa miltei olankohautuksella sen faktan, että Reeta ei tule milloinkaan saamaan biologisesti omaa lasta. Kuin Reetan suru olisi vähäpätöisempi kuin hänen murheensa.
hedelmöityshoidot, inseminaatio, naispari, negatiivinen tulos, sateenkaariperheet